Jos kissasi on pudonnut yli muutaman metrin korkeudelta kovalle alustalle tai vaikkapa toisen kerroksen parvekkeelta pehmeälle nurmikolle, se on todennäköisesti loukkaantunut. Kissa ei tipu turvallisesti, kuten yleisesti luullaan. Katso myös Yle:n juttu aiheesta.

Tällöin on tärkeää etsiä kissa mahdollisimman pian. Muista tarkistaa myös kaikki parvekkeet ja ulokkeet, joiden päälle kissa on saattanut tippua.  Loukkaantunut kissa yrittää etsiä turvaa ja saattaa mennä esimerkiksi kadun reunaan pysäköidyn auton alle. Jos vammat on vakavat, niin alun shokin jälkeen vaikka on pystynyt liikkumaan, niin saattaa menettää liikuntakykynsä kohta turvapaikan löydettyään. Ellet löydä kissaa, niin pyydä apua esimerkiksi paikalliselta eläinsuojeluyhdistykseltä tai Eläinten pelastusrinki – Koko Suomesta -ryhmästä Facebookissa. Kun kissa putoaa korkealta, sen pää kallistuu usein alaspäin ja leuka voi murtua iskusta. Mitä korkeammalta kissa putoaa, sitä vakavammat voivat olla raajojen ja sisäelinten vammat. Kissa tulee siirtää hyvin varovasti. Käytä jotain kovaa alustaa kuten kantokoppa. Ellei ole koppaa, niin siirrä kissa varovasti vaikka takin päälle, ja kanna siinä hyvin varovasti. Yritä kuitenkin saada ensin jostain kova kantoalusta.

1. päivä. Kissa karkasi tuuletusikkunasta. Tämä on yleinen karkaamisreitti erityisesti kerrostaloissa. 

Omistaja kävi etsimässä kissaa välittömästi karkaamisen jälkeen. Koska sisäkissa oli ulkona reviirittömänä, se oli todennäköisesti peloissaan ja piiloutunut hyvin lähelle karkaamispaikkaa – yleensä vain muutamien kymmenien metrien säteelle.

Myöhemmin omistaja laittoi ilmoituksen alueen Facebook-ryhmään, paikalliseen ja Kadonneet/Löydetyt eläimet” sekä eri Karkurit-ryhmiin.

Facebookissa saatujen ohjeiden mukaan hän soitti neuvontapuhelimeen. (Tällaisia neuvontapalveluita tarjoavat usein vapaaehtoiset eläinetsijät tai valtakunnalliset toimijat, jotka osaavat antaa henkistä tukea ja konkreettisia toimintaohjeita).

Illalla omistaja teki uuden etsintäkierroksen taskulampun kanssa. (Tämä on erinomainen keino, sillä kissan silmät heijastavat valoa pimeässä, mikä helpottaa piiloutuneen eläimen havaitsemista). Samalla hän jätti voimakkaasti tuoksuvaa ruokaa talon nurkalle houkuttimeksi.

2. päivä. Omistaja kävi heti aamusta katsomassa, oliko ruokaan koskettu – ei oltu. Illalla tehtiin uusi etsintä ja tarjolle jätettiin erilaista, voimakkaammin tuoksuvaa ruokaa.
3. päivä. Aamulla tarkastus: ruokaan ei oltu vieläkään koskettu. Omistaja aloitti etsintälappujen jakamisen alueelle. (Hyvässä etsintälapussa on selkeä kuva kissasta, karkaamispaikka ja -aika, kissan tuntomerkit (väri, ikä, tarvitseeko lääkitystä) ja omistajan puhelinnumero. Usein on hyvä myös lisätä maininta ”Älä yritä ottaa kiinni, soita havainnosta”).

Illalla tuli soitto kissasta. Koiran ulkoiluttaja oli nähnyt samannäköisen kissan. (Havainnot ovat elintärkeitä, sillä ne auttavat rajaamaan etsintäaluetta).

4. päivä. Havainnon perusteella omistaja hankki loukun ja vei sen paikkaan, jossa kissa oli nähty. (Loukkuja lainaavat tyypillisesti paikalliset eläinsuojeluyhdistykset).

 5.–12. päivä. Etsinnät jatkuivat. Lisää lappuja jaettiin laajemmalle alueelle. Uusia havaintoja saatiin, ja loukkua siirreltiin tuoreimpien havaintojen mukaan. 

13. päivä. Loukun palautus. Kissa ei ollut löytynyt.

Analyysi ja parannusehdotukset

Kyseinen tapaus on melko tyypillinen. Vaikka loukutus ei tuottanut tulosta, niin omistaja sentään hankki loukun. On yllättävän yleistä, että kissan kadottanut omistaja luottaa pelkästään siihen, että ”kyllä se kotiin tulee”, eikä ryhdy aktiivisiin toimiin, kuten loukutukseen.

Mitä omistaja olisi voinut tehdä toisin tehostaakseen etsintöjä?

1. Ruokinta välittömästi

Ruokaa olisi kannattanut jättää heti ensimmäisenä iltana, ja mieluiten useampaan suojaisaan kohtaan karkaamispaikan välittömään läheisyyteen (esim. talon jokaiselle nurkalle, oven eteen, pensaiden alle).

 Millaista ruokaa? Ei kuivamuonaa, sillä sen haju ei kantaudu kauas. Paras vaihtoehto on voimakkaasti tuoksuva märkäruoka, kuten tonnikala öljyssä, kissan märkäruoka. 

2. Loukun hankkiminen ja hajujälkien tekeminen heti

Loukkua kannattaa tiedustella välittömästi, vaikka havaintoja ei vielä olisikaan. Kun loukku on saatu, sen lisäksi tai jo ennen sitä voidaan tehdä ”hajujälkiä”.

 Hiekkalaatikko ulos: Tehokas keino  on viedä kissan käytetty, puhdistamaton hiekkalaatikko ulos suojaisaan paikkaan (esim. terassille). Kissa saattaa haistaa oman hajunsa satojen metrien päästä ja löytää sen avulla takaisin.

3. Virallisten ilmoituskanavien käyttö

Facebookin lisäksi karkaamisesta on ilmoitettava välittömästi valtakunnallisiin rekistereihin ja paikallisiin löytöeläintaloihin. 

4. Etsinnän keskittäminen oikeisiin aikoihin

Kissan etsintää kannattaa jatkaa niin kauan kuin se on mahdollista. Tehokkaimmat etsintäajat ovat myöhäinen ilta (klo 20-02) ja hyvin aikainen aamu (klo 04-06). Tällöin ympäristö on hiljaisin, liikenne vähäisintä, ja arka kissa uskaltaa todennäköisemmin liikkua.

 Etsiessä on hyvä liikkua rauhallisesti, kutsua kissaa välillä ja pysähtyä kuuntelemaan. Kuivamuonan rapisuttaminen (jos kissa on tottunut siihen) voi myös auttaa, mutta pääasiassa kannattaa luottaa omaan ääneen ja kuunteluun.

Kissa lähtee piilostaan viimeistään yöllä nimenomaan etsimään ravintoa ja vettä. Jos se ei löydä sitä karkaamispaikan välittömästä läheisyydestä (omistajan jättämästä ruoasta), se alkaa laajentaa etsintäreviiriään. Tällöin se saattaa matkata niin kauas, ettei se enää löydä takaisin, ja riskit (liikenne, petoeläimet) kasvavat.