Suomessa toimii lukuisia eläinten oikeuksia ja parempaa kohtelua edistäviä järjestöjä. Nämä järjestöt eivät kuitenkaan pääsääntöisesti osallistu suoraan eläinten auttamiseen, kuten esimerkiksi löytöeläintalojen ylläpitämiseen tai luonnonvaraisten eläinten hoitoon.

• Kyseiset järjestöt rahoittavat toimintansa pääasiassa lahjoitusvaroin. Merkittävin osa kuluista muodostuu henkilöstön palkkakustannuksista, markkinointipanostuksista sekä toimiston ylläpitokuluista.
• Vaikka eläinten kohteluun liittyviä parannuksia on vuosikymmenten aikana havaittavissa, ovat ne kokonaiskuvassa usein luonteeltaan vähäisiä tai kosmeettisia, erityisesti kun huomioidaan tehotuotannon aiheuttama kärsimys. Edistysaskeleet ovat olleet rajallisia, ja tietyin osin on jopa taantumista.

• Vaikka eläinten oikeuksia ajavien järjestöjen lisääntyminen saattaa vaikuttaa positiiviselta, on kulminaatiopiste ehkä jo saavutettu ja toiminta johtaa päinvastaisiin vaikutuksiin, kuten välinpitämättömyyden lisääntymiseen tai jopa vastustukseen. Jatkuva saman kurjuuden toistaminen eläinten kärsimyksestä turruttaa, mikä johtaa uutisten ja kirjoitusten ohittamiseen sen sijaan, että se lisäisi ymmärrystä siitä, että kaikki eläimet, kuten ihmiset, ovat tuntevia olentoja, jotka kokevat iloa, pelkoa ja stressiä, kuten myös tutkimukset (lue helsinki.fi artikkeli)tunteista osoittavat. Eläinten kurjuus on monille aihe, jota vältetään. Toki myös viestin vastaanottajalla on merkitystä: nuoret kykenevät omaksumaan asian helpommin, eikä heillä ole takanaan varttuneempien ihmisten vuosien tai vuosikymmenten ajalta kertynyttä mainostajien luomaa mielikuvaa  (lue is.fi artikkeli, eläintieto.fi markkinoinnista .pdf s.87) ja tottumusta ohittaa määrätyt aiheet. Ahaa-elämys ei synny kaikille pelkästä lukemisesta. Esimerkiksi tupakanpolton lopetus voi vaatia keuhkoahtaumadiagnoosin, tai ajotavan muuttaminen nokkakolarin. Vastaavasti ymmärrys eläinten kohtelun käsittämättömyydestä voi syntyä, kun näkee lomareissulla paikallisten pitävän koiraa pienessä häkissä lihatorilla satojen muiden koirien seassa.

Ehdotuksia muutoksen edistämiseksi: Muutoksen aikaansaamiseksi tulisi keskittyä konkreettisiin toimenpiteisiin, kuten:

1. Vääristelemättömän ja tutkitun tiedon sisällyttäminen pakolliseksi osaksi kaikkien oppilaitosten opetussuunnitelmia.
2. Tiedon liittäminen eläinperäisiin tuotteisiin, joka kuvaa tuotantoeläinten olosuhteita eläinsuojelun laatimien standardien mukaisesti.
3. Julkisen videovalvonnan käyttöönotto kaikilla eläimiä pitävillä tiloilla.

On herännyt kysymys, hyödynnetäänkö eläinten kärsimystä varainhankinnan välineenä, kun järjestöjen focus on siirtynyt yhä enemmän varojen keräämiseen toistaen samoja asioita.

• Suomen rajallisten lahjoitusvarojen tulisi kohdentua niille tahoille, jotka todella tarvitsevat niitä eläinten auttamiseen, kuten löytöeläintaloille. Tällä hetkellä varojen puute johtaa monilla löytöeläimillä usein siihen ainoaan käyntiin eläinlääkärissä, jossa terve ja elämäniloa täynnä oleva kissa saa vain sen viimeisen piikin.
• Uusien yhdistysten jatkuva syntyminen, jotka keräävät varoja eläinoikeuksien nimissä, on ongelmallista, sillä jokainen lahjoitettu euro on pois jo olemassa olevilta, aidosti avustavilta tahoilta.
• Niin kauan kuin rahankeräyslaki sallii varojen käytön pääasiassa henkilöstökuluihin, järjestöjen toimintatavat tuskin muuttuvat, vaan toiminta pikemminkin laajenee.
• Jos järjestöjen toiminta rajoittuu pelkästään samojen asioiden esiintuomiseen ja vetoomusten tekemiseen ilman uusia sisältöjä tai konkreettisia ratkaisuehdotuksia, toiminta on ajautunut väärille urille.
• Järjestöjen, joiden toiminta muistuttaa jo yritystoimintaa ja jotka keräävät varoja sijoituksiin, tulisi rajoittaa rahankeräystä tai velvoittaa ne jakamaan kerätyt varat tarvitseville tahoille. On epäeettistä kerätä varoja eläinten ahdingolla, jos merkittävä osa varoista käytetään henkilöstökuluihin.